Suomen Kuva [antikvár]

paavo ravila, Helsingin yliopiston kansleriMeillá ei ole mitáán nimitystá tai sanaa sitá oma-laatuista elimellistá kokonaisuutta varten, minkámaa, kansa ja kulttuuri kaikkialla muodostavat. Tá-rnán kokonaisuuden osat edellyttávát monin tavointoisiaan, mutta on perin vaikea sanoa, minkálainenriippuvuussuhde milloinkin on. Maa, luonto, mitásanaa káyttánemmekáán, on tietysti kaikén alku japerusta. Mutta vaikka ihminen önkin luotu luotujenjoukossa, hán on kuitenkin itse myös luoja ja antaja.Hán pakottaa luonnosta esiin sellaista, mitá se ei il-man hánen aivoituksiaan ja työtáán milloinkaan an-taisi. Ihmisená oleminen tietáá aina eráánlaista ir-taantumista, vapautumista luonnosta ja sen pakon-alaisuudesta, mutta ei milloinkaan eroa siitá.Maisemasta, jossa nykyaikainen ihminen asuu, onusein helpompi todeta hánen työnsá jáljet kuin páás-tá perille alkuperáisistá oloista. Tosin esim. Keski-Euroopasta Suomeen saapunut matkailija, joka ontottunut toisenlaisiin nákymiin, voi kenties sanoa jasanookin, ettei mittaamattomien metsien peittámássáSuomessa ihmisen työ ole vielá suurestikaan ennát-tányt járkyttáá luonnon rauhaa, paitsi ehká siellátáállá rannikolla ja Etelá- seká Keski-Suomessa. Hánylistáá luonnon alkuperáistá kauneutta ja hámmáste-lee hiljaisuutta, joka vallitsee idyllisen járvimaise-man vaiheilla. Mitápá voisivat esim. hollantilaiset taitanskalaiset muutakaan sanoa, kun heidán maastaankolme neljásosaa on peltona tai niittyná Suomenkymmentá prosenttia vastaamassa. Metsiá Suomessatodella on, niitá ei tarvitse hakea. Ilmán metsiá maankulttuuri ja kansan elintaso eivát olisi nykyiselláán.Mutta jos vaivaudumme tarkastelemaan maise-miamme váhán láhempáá, huomaamme heti, ettásuomalainen ei ole antanut kaikén tapahtua omiaaikojaan, vaan on itse asettautunut luonnon suurennáytelmán ohjaajaksi.Metsámme eivát ole valtaosaltaan enáá pelkkiáluonnon metsiá. Niitá on ojitettu, hoidettu, kehitet-ty ja niitá on istutettu aivan uusiakin. Silmánkanta-mattomat suot merkitsevát jatkuvaa haastetta, muttasiihen on vastattu ja vastataan pelkáámáttá. Melkeinkaikki káyttökelpoiset kosket on jo padottu teknii-kan loputonta voiman tarvetta tyydyttámáán. Vilja-vimmat pellot óvat tietysti eteláisessá Suomessa, jokasijaitsee láhimain samoilla leveysasteilla kuin Grön-lannin etelákárki ja Labradorin niemimaa. Mutta yl-peáná suomalainen osoittaa, ettá peltoa ja niittyá onraivattu runsaasti vielá napapiirin pohjoispuolelle-kin.Monella Suomen kaupungilla on takanaan vuosi-satainen historia. Ne eivát kaikki sijaitse suinkaanrannikolla, josta yhteydet ovat olleet parhaat suu-reen maailmaan, vaan kukoistavia keskuksia on ra-kennettu useita myós Sisá-Suomeen. Valtaosa asuk-kaista kuuluu kuitenkin maaseudulle, mutta voima-kas sisáinen asutusliike muuttaa suhdetta jatkuvastikaupunkien eduksi. Maaseudullekin muodostuu no-peassa tahdissa teollisuuslaitosten yhteyteen uuden-aikaisia asutuskeskuksia ja kaupunkien láheisyyteenhuolellisesti suunniteltuja kauniita esikaupunkeja.Suomen yli nelján milj oonan hengen kásittávástá váes-tóstá asuu nykyisin n. 40 % kaupungeissa, kauppa-loissa tai niihin verrattavissa taajamissa.Maailmankaupungin asukkaalle náyttáá Helsinki,vilpoisten tuulien kaupunki avoimen meren ran-nalla, mitá ihanteelüsimmalta lomanviettopaikalta.Suomalaiselle se on suurkaupunki, joka magneetinkaltaisena vetáá puoleensa, mutta jonka háünáá hánei yhtá mittaa jaksaisi kestáá, ellei hánellá olisi kesá-mókkiá meren tai járven rannalla. Vuodenaikojenvaihtelu, joka Suomessa on perin selvá, luo suurenlinjan rytmiá seká kaupunkilaisen ettá maamiehenelámáán. Mitá muutoksia kaupunkilaiselámá onkintuonut mukanaan, se ei ole pystynyt hávittámáán nii-tá siteitá, jotka liittávát useimmat suomalaiset maa-seutuun ja sen asujaimistoon.Niin luonnon herraksi kuin ihminen voimiensatunnossa toisinaan itseánsá kuvitteleekin, hán saaaina silloin tállóin tuta, ettá on asioita, joille hán eimitáán mahda. Suomessa saavat erityisesti sáásuh-teet ihmisen tuntemaan terveellistá nóyryyttá. Sáá-profeettojen ennustuksissa on fraasi epávakaistasáátá melkein ainoa, miká varmasti pitáá paikkan-sa. Kukaan ei voi koskaan sanoa, miká lyhyen ke-sán kuukausista olisi suotuisin. Voi sattua merkilli-siá hellepáiviá, ennen kuin kesá on ehtinyt edes al-kuun, toisinaan koko kesá voi olla sateinen ja vilui-nen. Talvi tuottaa varsinkin etelássá usein pettymyk-siá. Kunnon lumipeitettá ei tule eiká liioin kunnonpakkasia, jotka houkuttelisivat seká vanhat ettá nuo-ret ladulle. Suomalaiset rakastavat kirkasta talvipái-váá, jolloin suksi sujuu, yhtá paljon kuin kesán pou-tapáiváá. Puhe valkoisesta ja vihreástá talvesta Suo-men muka ainoina vuodenaikoina on kuitenkin sel-