Mies [antikvár]

11 Tuskan ja raivon mylviná kohosi kaupungin ylle ja kaikui lakkaamatta, pakonomaisena, lakaisten pois kaikki muut áánet, takoen suurta valhetta. Z/j zi, zi! Han elaá, han eláá, han eláá! Mylvináa jossa ei ollut mitaán inhimillistá. Eiká se noussutkaan inhimillisistá olennoista, olennoista joilla on kaksi jalkaa ja kaksi káttá ja ómat ajatukset, se nousi hirviömaisesta pedosta joka ei ajattele. Vakijoukosta, mustekalasta josta kohosi nyrkkejá, vaan-tyneita kasvoja, yhteenpuristuneita huulia; keskipáivállá se oli vallannut ortodoksisen katedraalin aukion, sitten työntányt lon-keronsa láhikaduille tukkien ne, upottaen ne alleen armottomas-ti kuin laava joka vyöryessáán ahmaisee jokaisen esteen, huuma-ten korvat mylYÍnnallaan z/, Zí, zi- Sitá oli mahdoton paeta. Jotkut yrittivat ja sulkeutuivat koteihinsa, kauppoihin, toimistoi-hin, minne tahansa missá luulivat oievansa suojassa, missá ei kuuluisi ainakaan tuo mylviná, mutta se suodattui ovién, ikku-noiden, seinien lávitse ja kantautui yhtá kaikki heidán korviinsa niin ettá váhán ajan kuluttua he antautuivat sen taikavoimalle. He sanoivat muka katsovansa ja menivát ulos, kulkivat yhtá lonkeroa kohti ja joutuivat sen vangiksi, ja heistákin tuli nyrkki, váántyneet kasvot, yhteenpuristetut huulet. Zi, zi, w'Ja musteka-la kasvoi, laajeni nytkáhtáen, joka nytkáhdyksellá tuhat lisáá, kymmenentuhatta lisáá, satatuhatta lisáá. Kahdelta iltapáivállá heita oli viisisataatuhatta, kolmelta miljoona, neljáltá puolitoista miljoonaa, viidelta heitá ei enáá pystynyt laskemaan. Heita ei tullut pelkástáán kaupungista, Ateenasta. Heitá tuli myös kau-kaa. Attikán ja Epeirosin maaseudulta, Aigeianmeren saarilta, Peloponnesoksen kylistá, Makedoniasta, Tessaliasta: junilla, lai-